Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Maxine SandersⒸ Maxine SandersⒸ Maxine Sanders
(1946–)

Maxine Sanders, tyttönimeltään Maxine Morris, kertoo varhaisimman muistonsa olleen muisto hopeisista ja kultaisista valoista ja tulesta. Maxine sanoo äitinsä kertoneen, että oli ollut joulun aika ja äiti Doris Morris oli jättänyt Maxinen hetkeksi yksin käydäkseen keittiössä. Maxine oli kiivennyt tulisijan suojan yli ja makasi hehkuvien hiilien päällä äidin palatessa. Maxine kertoo muistaneensa maanneensa liikkumattomana nauttien kuumasta energiasta, joka kosketti hänen kehoaan. Maxine kertoo dissosioineensa ja tunteneensa olevansa toisessa olotilassa ilman kipua, ilman pelkoa ja ymmärtämättä hengenvaaraa. Kauhu alkoi vasta, kun hänet kiskottiin pois ja vietiin kylmään veteen ja vasta tuolloin kirkuminen alkoi. Maxine oli saanut useita vakavia palovammoja. Huolimatta sairaalakäynnistä ja äidin ammatista hoitajana, äiti luotti Maxinen vammojen hoidon romaanien taitaviin käsiin, mikä nykypäivänä olisi todennäköisesti katsottu lapsen hoidon laiminlyönniksi, mutta ajat olivat tuolloin toiset. Maxine joutui olemaan pitkiä aikoja kotona sidottuna tuoksuviin yrttikääreisiin, joita romaaninainen kävi säännöllisesti tarkastamassa ja vaihtamassa. Joutuessaan pakotettuna olemaan pitkiä aikoja paikallaan, Maxine antoi mielensä vaeltaa toiseen tilaan, jossa värit olivat erilaisia ja jossa valosta muodostuneet olennot viihdyttivät häntä. Unissaan Maxine sanoi käyneensä vierailemassa läheistensä kuten isovanhempiensa luona ja palattuaan astraalimatkoiltaan hän kertoi äidilleen, mitä oli nähnyt ja kokenut. Maxine sanoo heidän huomanneen vierailuilta saatujen tietojen perusteella, että nämä vierailut olivat muutakin kuin lapsen mielikuvittelua. Valitettavasti myöhemmin Doris Morris alkoi käyttää Maxinen kykyä arveluttavalla tavalla hyödykseen ja halusi, että Maxine vahti äitinsä pyynnöstä, mitä hänen komea isänsä Victor Morris kulloinkin teki. (Sanders 2008, 12–13.) Maxine sanoi, että palovammakokemus ei saanut häntä pelkäämään tulta vaan hän saattui viettiä tuntikausia tulta katsellen. Maxine sanoi nähneensä hiilien joukossa pieniä liskomaisia mustia olentoja, joita Maxine nimitti mielessä ’tulihiiriksi’. Maxine totesi myöhemmin ymmärtäneensä, että nämä olennot ovat tulen elementaaleja: salamantereita. (Sanders 20018, 14.) Okkulttistisessa perinteessä ajatellaan, että salamanterit elävät tulessa ja ilmestyvät usein pienen liskon muodossa (Grimassi 2009, 141).

Maxine Sanders kertoo kirjassaan Maxine: The Witch Queen, että hänen äitinsä oli okkultismin parissa puuhastelija ja herkkutteli mielellään sillä yksityiskohdalla, että Maxine oli siitetty täydenkuun valossa. Maxine kertoi, että äiti kehui häntä hänen ollessaan erityisen kiltti: ”Ah! Se on se kuu – sinä olet minun suloinen, pieni keijukaiseni.” ja Maxinen oltua tuhma äiti sanoi: ”Sinä olet vain pieni ilkeä keiju!” Huolimatta Doris Morriksen kiinnostuksesta yliluonnolliseen ja okkultismiin hän ei kertaakaan Maxinen mukaan maininnut sanaa ’noita’ ja jollain lailla Doris Morris tuntui vierastavan termiä, vaikka myös noituus häntä jollain lailla etäältä kiehtoikin. Doris Morris oli älykäs ja piti erikoisten ihmisten keräämisestä ympärilleen sekä älyllisistä keskusteluista. (Sanders 1976, 5–6.) Doris Morris oli uskonnollinen tutkimusmatkailija, joka tutkiskeli vaihtelevasti erilaisia uskontoja toisin kuin Maxinen isä Victor Morris, joka puolestaan oli ateisti (Sanders 2008, 14). Maxinen isä Victor Morris oli kolmisenkymmentä vuotta vaimoaan vanhempi, avioliiton ulkopuolella syntynyt ja sijaisperheessä kasvanut. Victor Morris oli todella pitkä mies. Hän sairasti epilepsiaa, oli erittäin urheilullinen, kiivas ja pelasi uhkapelejä. (Sanders 1976, 5–6.) Victor Sanders ei jakanut vaimonsa kiinnostusta henkiseen kehittymiseen, mutta tuki Maxinea okkultistisissa tavoitteissa tämän nuoruudessa valmentaen tätä fyysisillä harjoituksilla okkultistisen järjestön egyptiläiseen initiaatioon Maxinen ollessa vasta 15-vuotias. Egypti ja sen mysteerit olivat nousseet romantiikan aikana okkultistien kiinnostuksen kohteeksi ja Doris Morriksen etsintämatka, jossa hän kuljetti mukana tytärtään, johti Maxinen egyptiläisten mysteerien papittareksi. Maxine Sanders kertoo haastavasta initiaatiorituaalista kirjassaan Firechild. (Sanders 2008, 29–35.)

Maxine kertoi perheen olleen erittäin köyhä isän ollessa sairautensa takia työkyvytön ja äidin elättäessä perhettä hoitajan palkalla (Sanders 2008, 13). Maxinen suhde isäänsä oli vaikea. Maxine kertoo isänsä kaltoinkohdelleen häntä sadistisesti pahoinpitelemällä ja käyttämällä häntä seksuaalisesti hyväksi siitä lähtien, kun Maxine oli 6-vuotias. Maxinen kyky irrottaa tietoinen mielensä kehostaan auttoi selviytymään väkivaltaisista tilanteista. Doris Morris jumaloi aviomiestään ja Maxine äitiään, joten Doris eikä kukaan muukaan aikuinen, saanut tietää Victor Morriksen hyväksikäytöstä. (Sanders 2008, 18–19.) Isä oli uhannut kertomisesta seuraavan, että Maxine suljettaisiin mielisairaalaan ja tuohon aikaan 1960-luvulla oli tyypillistä, että hyväksikäyttöjen uhrit todella pelkäsivät mielisairaalan uhkaa eivätkä kertoneet hyväksikäytöistä. Maxinesta kehittyi vähitellen pitkä ja huikean kaunis nuori nainen. Viisitoistavuotiaana Maxine oli saanut jatkuvasta pelosta ja isänsä käytöksestä tarpeekseen ja isän saadessa raivokohtauksen Maxine asettui vastustamaan isäänsä ja huusi isälleen toivovansa tämän kuolemaa. Isä oli jo aikaisemmin kärsinyt sydänongelmista ja isä kuolikin riitaa seuraavana päivänä. Kolme kuukautta isän kuolemasta, Doris Morriksella todettiin rintasyöpä. (Sanders 2008, 36–38.)

Tavattuaan Alex Sandersin äitinsä kiinnostavien ihmisten illanvietoissa Maxine sai todistaa Alex Sandersin kykyjä. Keskusteltaessa noituudesta Alex vastaili seurueen kysymyksiin hiljaisesti ja selkeästi. Okkultismin lisäksi katolisesta taustasta tuleva Maxine kertoo yllättyneensä siitä, että wiccat harjoittivat vuodenkiertoon ja kuun vaiheisiin liittyviä rituaalejaan yhtä omistautuvasti kuin kuka tahansa kristitty omiaan. Maxine kertoi Alexin selittäneen, että noidat käyttivät myös rukoilemista nostattaakseen voimaa, mikä Maxinen mukaan erosi hänen katolilaisuudessa totutusta tavastaan toistaa rukouksen sanoja ulkomuistista, ilman tietoista ajatusta. Maxine kertoo, että Alex Sandersin ympärillä tuntui tapahtuvan aina jotain. Alex Sanders oli työskennellyt parantajana ja meediona. Illanvietoissa hän teki Maxinen mukaan esimerkiksi toisten läsnäollessa yrttien kera loitsun eräälle naiselle, joka oli lapsena menettänyt hiuksensa ja loitsu sai tämän hiukset kasvamaan uudelleen. Illoissa hän teki myös toisen loitsun, jolla Maxinen äiti sai tarvitsemansa 3000 puntaa talousvaikeuksiensa selvittämiseen. (Sanders 2008, 41–44.) Ymmärrettävästi nämä teot tekivät vaikutuksen illanvietoissa käyviin ihmisiin ja myös teini-ikäiseen Maxineen. Maxine muutti jo ennen täysi-ikäistymistä asumaan omaan asuntoon. Maxinen äidin sairauden edetessä Maxine huomasi omien kykyjensä heräilevän unestaan, johon ne olivat lapsuusajan jälkeen vajonneet. Maxine kuvaa kirjassaan Maxine: The Witch Queen , että hän oppi näkemään keijukaisia ja kommunikoimaan niiden kanssa. Maxine sanoi, että paras aika nähdä keijuja oli iltahämärä ja tihkusade, joka tuntuu hidastavan keijujen toimintaa. Lapset näkevät Maxinen keijuja aikuisia herkemmin, koska heidän värähtelynsä on nopeampaa. (Sanders 1976, 37–40.)

Alex Sanders initioi talvella 1964–1965 Maxine Morrisin suoraan kaikille kolmelle initiaatioasteille (Hutton 1999, 324). Maxine totesi, että naiviudessaan oli olettanut covenin olevan harmoninen, hengellinen kohtaamispaikka, mutta henkilöt hänen ensimmäisessä covenissaan olivat erittäin kilpailullisia ja kateellisia toisilleen. Maxine koki alkuun olevansa täysin hukassa, koska hän oli halunnut ainoastaan initiaation voidakseen oppia noituutta ja saadakseen olla lähellä Alex Sandersia, johon oli jo rakastunut, mutta hänet nostettiin noitakuningattareksi ja opetus oli tiukkaa eikä kaikkia mysteerejä suinkaan paljastettu heti nuorelle wiccalle. Opiskelu ja käytännön työskentely vei Maxinen mukaan vuosia. Maxine kertoo opiskelleensa transsitiloja, astraaliprojektiota, riittejä, chantteja, loitsuja, riimuja ja taikakaluja. Hänen täytyi saavuttaa tietämystä suitsukkeista, mieleen vaikuttavista aineista kuten viinistä, yrttitietoutta, pyhiä tansseja, verenkierron kontrollointia, hengitystekniikoita, ruoskan käyttöä rituaaleissa, seksuaalimagian ymmärrystä voiman ohjaamiseksi ja lista opeteltavista asioista oli loputon. Sanders mainitsee, että coven, johon hänet oli initioitu oli opiskeluun painottuva ja sellaiset olivat tuohon aikaan harvassa. Myös muiden covenien noitia kävi saamassa oppia Alex Sandersin covenissa, jota eivät omasta covenistaan initioijiltaan olleet saaneet. Alex oli Maxinen mukaan sitä mieltä, että initiaatiota ja oppia ei pitäisi kieltää ihmiseltä, joka sitä häneltä halusi. Maxine kertoo, että hänen mielipiteensä siitä asiasta on kokemuksen myötä muodostunut nykyään erilaiseksi, mutta tuohon aikaan myös hän Alex Sandersin lailla uskoi, että koska wicca oli aikasempaan tapaan kuulunut vain supealle eliitille, craftin tuli nyt olla vapaa pelosta ja initiaatio kuului halukkaille. (Sanders 2008, 66–70.)

Julkisuudella 1960-luvun alussa oli nuorelle Maxinelle järkyttävät seuraukset. Maxine kertoi, että hänen äitinsä oli vaikea hyväksyä tyttärensä noituutta ja Comet -lehden ja sitä myöten seuranneen julkisuuden takia äidin huoli tyttärensä takia oli suuri. Maxine kertoo äitinsä lähestyneen katolista kirkkoa oman kuolemansa lähestyessä. Doris Morris olisi halunnut Maxinen palaavan kotiin asumaan ja perheensä painostamana, Maxine muutti takaisin kotiin. Kotiinpalatessa vastassa oli katolinen pappi ja kaksi melko kookasta ’alttaripoikaa’ ja suitsukkeen heiluessa he pitivät rituaalia, jossa käskivät Maxinea luopumaan Saatanasta. Maxine yritti selittää, että hänen ainoa oppinsa Saatana-hahmosta oli katolisen kirkon oppi (eikä wiccaa), mutta selitykset eivät vaikuttaneet ja pappi muuttui Maxinen mukaan hysteeriseksi ja pirskotteli Maxinen päälle pyhää vettä ja rukoili lakkaamatta. Maxinen yrittäessä poistua paikalta ’alttaripojat’ kampesivat Maxinen maahan, jotta pappi sai jatkaa menojaan. Rimpuilusta ei ollut apua ja lopulta Maxine lakkasi taistelemasta vastaan. Lopulta he luovuttivat ja jättivät Maxinen rauhaan. Koettelemukset eivät sillä kerralla loppuneet tähän, vaan pian paikalle saapui muutama Maxinen äidin tuntema poliisi. Poliisit aloittivat kuulustelun, jossa esittivät vaalean, tuntemattoman näköisen miehen kuvaa ja selittivät, että tämä oli Alex Sanders, tunnettu rikollinen. Maxine vastasi sen olevan roskaa, mikä ei miellyttänyt poliiseja. Poliisit väittivät hänen olevan väärässä ja kehottivat katsomaan tarkemmin kuvaa. Jankkaaminen jatkui pitkään. Maxine kertoo pyytäneensä lupaa päästä vessaan, sillä hän tunsi kuukautisvuotonsa alkaneen, mutta poliisit pakottivat Maxinen pysymään tuolissaan. Poliisit ilmoittivat Maxinelle, että hänen ei tulisi olla missään tekemisissä Alex Sandersin kanssa, sillä hän poliisien mukaan käytti Maxinea seksuaalisesti hyväkseen, oli tunnettu seksikultin johtaja ja pedofiili ja oli tunnettu nuorten tyttöjen hyväksikäyttäjä. Maxine sanoi poliiseille, että oli neitsyt eikä sitä paitsi ollessaan 17-vuotias ollut enää liian nuori seksuaaliseen kanssakäymiseen. Maxine kertoi olleensa todella peloissaan, mutta poliisit lähtivät lopulta jättäen Maxinen tuntemaan itsensä nöyryytetyksi. Maxine kertoo äitinsä olleen ystävällinen tapahtuman jälkeen, muttei pahoitteleva eikä myötätuntoinen.

Maxine sanoi saaneensa tarpeekseen paikallisten poliisien toiminnasta, kun Doris Morriksen katolisen ystävän juhlissa oli vieraana Maxinen lisäksi joukko poliiseja, joista muutamat olivat olleet kuulustelemassa Maxinea. Kaksi poliiseista alkoi juoda rankasti ja kertoilla vitsejä noidista vilkuillen Maxinen suuntaan. Doris Morris pyysi erästä poliiseista saattamaan Maxinen kotiin. Maxine tajusi nopeasti, että poliisi ei vienyt häntä kotiin vaan ajoi syrjäiselle paikalle, jossa kävi käsiksi Maxineen. Maxine taisteli vastaan ja hetken päästä paikalle ajoi poliisiauto, josta toinen poliisi kysyi onko kaikki kunnossa. Maxine sanoi, että asiat eivät ole kunnossa ja tämä mies yrittää raiskata hänet. Häntä edelleen kiinni pitelevä poliisi kaivoi esiin virkamerkkinsä ja totesi, että tässä on vain nuori irtolainen, jonka hän on saanut kontrolliin. Virka-autolla saapunut poliisi vaihtoi tervehdykset ja ajoi pois. Ahdistelijapoliisi nimitti Maxinea lutkaksi ja huoraksi ja sähisi Maxinelle, että tämä vain teeskentelee olevansa neitsyt ja ilmoitti ettei koskisi tähän pitkällä tikullakaan ja tönäisi Maxinen ulos autosta. Kokemus oli järkyttävä ja Maxine ei palattuaan kotiin äidiltään minkäänlaista lämpöä tai apua. Maxine oli ottanut etäisyyttä coventoimintaan, mutta äidin ja tyttären välisen yhteyden katkettua hän hakeutui takaisin Alex Sandersin luo ja muutti uudelleen pois äitinsä kodista. (Sanders 2008, 81–87.)

Äitinsä kuoleman jälkeen Maxine palasi perintöasioiden selvittämisen takia oleilemaan äitinsä taloon. Naapurusto kuitenkin suhtautui vihamielisesti häneen. Aluksi vihamielisyys näyttäytyi vihaisina katseina, mutta muuttui pian kadulla huutelemiseksi. Maxine päätti olla välittämättä haukuista ja kulki pää pystyssä kotikaduillaan. Huuteluja jatkui muutaman päivän ajan, kunnes todellinen vaino alkoi. Maxine sanoi, että kun ensimmäinen kivi heitettiin häntä kohden, hän ei ymmärtänyt sen olleen tahallinen teko. Hän kertoo kuulleensa huudot: ”Noita! Noita! Noita!” ja välijoukko alkoi muodostua hänen taakseen kadulle. Väkijoukko alkoi kiihdyttää tahtiaan ja kivisade suuntautui kohti Maxinea. Maxine juoksi kiireesti taloon sisälle ja lukitsi paniikissa oven. Maxine jätti valot sytyttämättä ja katseli ikkunasta, kuinka joukkio pysähtyi hetkeksi ja hajaantui sitten omille teilleen. Maxine sanoi, että edellisten kokemustensa takia hän ei uskaltanut soittaa poliisille. Tapauksen jälkeen Maxine nukkui huonosti ja muutamaan yötä myöhemmin hän heräsi tunteeseen, ettei kaikki ollut hyvin. Maxine haistoi palaneen hajun ja etsittyään hajun lähdettä avasi takaoven, joka paljasti ovenpielten olevan ilmiliekeissä. Sama tilanne oli etuovella, molempien ovien edustaan oli sytytetty tuli. Maxine kertoi päässeensä ulos ranskalaisten ikkunoiden kautta ja kuljetti sieltä vettä ja sai palot sammumaan, vaikka ovet tuhoutuivatkin. Seuraavana yönä pihavaja poltettiin. Maxinelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin paeta noitavainoa. (Sanders 2008, 89–90.)

Muihinkin noitiin kohdistui vainoa ja ennakkoluuloa. Koska täysin wiccaan liittymättömät Ian Brady ja Myra Hindley -nimiset henkilöt olivat murhanneet lapsia ja nuoria vuosien 1963–1965 välillä ja Bradyn kotoa oli löytynyt jotain okkultistista kirjallisuutta, julkinen huomio suuntautui okkultistisiin ryhmiin ja ihmiset pohdiskelivat, olivatko nämä mainitut murhaajat ainoastaan häiriintyneitä yksilöitä vai olivatko he sittenkin osa jotakin kuvitteellista ja saatanallista lapsia hyväksikäyttävää kulttia. Myös Alex Sanders, Paul King ja Maxine noudettiin kuulusteluihin poliisiasemalle, jossa kuulustelut kestivät tuntikausia. Maxine kertoo heidän olleen poliisiasemalta palattuaan ällistyneitä siitä, miten poliisin sallittiin loukata ja vähätellä heitä ja miten poliisi saattoi altistaa heitä kuulemaan kammottavia nauhoituksia murhatapahtumiin liittyen. He alkoivat kyseenalaistaa sitä, oliko Englanti lopulta laisinkaan vapaa maa ja Maxine kertoo pelänneensä ihmisoikeuksiensa puolesta yhteiskunnassa. Näiden virkavallan kanssa sattuneiden kokemusten perusteella Alex Sanders alkoi uskoa, että mitä enemmän ihmiset wiccasta tietäisivät, sitä vähemmän he sitä pelkäisivät. (Sanders 2008, 108–109.)

Alex ja Maxine Sanders avioituivat, muuttivat Manchesteristä Lontooseen ja jatkoivat haastattelujen antamista, Alex innokkaammin kuin Maxine. Maxine kertoo, että 1960-luvulla ammatillista sosiaalista ohjausta ei juuri ollut saatavilla, mutta noidilla oli pitkä kokemus ihmisten auttamisesta heidän vaikeissa elämäntilanteissaan. Maxine kuvaa, että heidän kodistaan oli muodostunut rakkauden ja harmonia pyhättö, jossa nuoret ihmiset oleskelivat mielellään. Maxine kertoi, että wiccasta kiinnostuneita ihmisiä, hippejä ja kaikenlaisia kadunasukkaita saapui heidän kotiinsa. Suuria kattiloita kasviscurrya oli usein kypsymässä, oli juhlat tai ei, ja vieraat saivat vatsaansa täytettä. Osa vieraista oli todellakin ruoan tai suojan tarpeessa. Maxine on lämminsydäminen nainen ja kertoo, että ylipapittarena hän otti vastuuta avuntarvitsijoista. Hän kertoo, että ketään ei käännytetty pois ovelta tarjoamatta lohtua tai apua suunnan löytämiseksi elämässään. Alex huolehti Maxinen mukaan vaikeimmista tapauksista eli huumeriippuvaisista ja tuki heitä heidän halussaan vieroittua huumausaineista. (Sanders 2008, 129–132.) Sandersit eivät hyväksyneet minkäänlaista huumeidenkäyttöä kodissaan. Maxine kertoi, että huumausaine LSD:n ollessa suurta muotia ihmiset toisinaan ottivat huumeita ja menivät sitten Sanderseille saadakseen ilmapiiristä lisänostetta tripille. Alexilla oli Maxinen mukaan kyky mennä ihmisten mieleen ja pilata heidän huumekokemuksensa joko muuttamalla sitä tai poistamalla huumaantumisen tunteen. Alex oli Maxinen mukaan sitä mieltä, että omassa kehässään, omassa temppelissään ja omassa kodissaan hänellä oli oikeus toimia näin. Maxine sanoi, että tietäen heidän sääntönsä oman kotinsa suhteen ne, jotka eivät näitä sääntöjä kunnioittaneet saivat, mitä ansaitsivatkin. (Sanders 2008, 135.)

Alex ja Maxine Sanders vihittiin wiccaseremoinioilla joulukuussa 1965 median todistaessa tapahtumaa (Hutton 1999, 325). Virallisesti he menivät naimisiin maistraatissa tyttärensä Mayan syntymän jälkeen 1.5.1968 (Sanders 2008, 139). Sanderseilla on kaksi lasta: Maya ja Victor. Sandersit elivät taloudellisesti vaatimatonta elämään, mutta tuloja tuli julkisuuden kautta. Dokumentteja ja tv-haastatteluja tehtiin ja lisäksi myös B-luokan elokuva Legend of the Witches (1969). Maxinen mukaan elokuva onnistui shokeeraamaan luultavasti siksi, että wiccaa oli tuolloin pyritty esittämään sellaisessa valossa, että ympäröivän toisinaan konservatiivisen yhteiskunnan olisi se helppo suvaita. Maxine kertoo, että hän ja Alex olivat kapinallisia, jotka eivät Maxinen mukaan piitanneet hittojakaan soveliaisuudesta tai kunnioituksesta. Maxine Sanders esiintyi myös Black Widow yhtyeen musiikkivideossa (1970) yhtyeen pyydettyä musiikkivideoonsa nuorta tanssitaitoista noitanaista esittämään videossa demonia. (Sanders 2008, 143, 155.)

Alex ja Maxine Sanders ajautuivat pariskuntana eri suuntiin ja lopulta erosivat. Maxinelle ero Alexista toi kuukausien sydänsurun, itsetutkiskelua sekä lopulta ymmärrystä. Olemassa ollut coven hajosi ja ihmiset valitsivat seuraavatko Maxinea vai Alexia. Kauniille ylipapittarelle tulvi myös ei-toivottuja puheluita, joissa ihmiset hekumoivat toisen onnettomuudella tai vielä yleisemmin halusivat nostaa itsensä Maxinen rinnalle ’noitien kuninkaaksi’ tai rakastajaksi. Eron jälkeen Maxine vetäytyi passiiviseen rooliin sekä julkisuuden, että coventoiminnan suhteen. Vuonna 1973 Maxine koki, ettei ollut tarpeeksi tietävä tai osaava ottaakseen vastuuta covenin opettamisesta. (Sanders 2008, 171–173.) Maxine sanoo Alexin asettaneen hänet jalustalle ja tässä asemassa Maxine oli kuin tarot korttien ylipapitar, etäinen, lähestymätön, suojeltu ja varjeltu. Maxine sanoi, että hän oli ollut kiinnostunut ainoastaan henkisestä kehittymisestä eikä hänellä tällöin ollut kiinnostusta materiaalisen maailman asioihin. Maxine sanoi kokeilleensa erokriisissä jonkin aikaa pelkästään maallista elämää, mutta palasi pian takaisin wiccan harjoittamiseen. (Sanders 2008, 174–175.)

Vuonna 1974 eron tuska alkoi helpottaa ja noidat alkoivat pyytää Maxinea opettamaan taitojaan. Ja vaikka Maxine kertomansa mukaan aluksi vastusti ajatusta, hän liukui vähitellen opettamaan. Vuonna 1975 Maxinen coven, Temple of the Mother, oli nykypäivänkin mittapuulla todella suuri, sillä siihen kuului kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen jäsentä (Sanders 2008, 179). Maxine Sandersista muotoutui vähitellen viisas ja kokenut opettaja sekä ihailtu, kunnioitettu ja rakastettu ylipapitar. Maxine on tehnyt monenlaista työtä sekä yksittäisten ihmisten hyväksi kuten maagista saattohoitoa sekä on työskennellyt aktiivisesti tasoittaakseen tradition sisällä olevia erimielisyyksiä (Sanders 2008, 212–213).

Noitakuningatar Maxine Sanders tuli tunnetuksi kautta maailman. Alex Sandersin kuoleman (1988) jälkeen Maxine Sanders jatkoi alexandrialaisen wiccan liekin kantamista eteenpäin.

Tänä päivänä Maxine Sanders asuu Lontoossa ja verkossa hänellä on oma blogi. Hän esiintyi äskettäin Alex Sandersin muistotapahtumassa kesällä 2018, kun Alex Sandersin kuolemasta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Hän on edelleen aktiivisesti mukana coventoiminnassa ja opettaa Alexandrialaiseta traditiota.

 
Teksti: Laura W.
 
Lähteet:

Grimassi, R. 2009. Encycopedia of Wicca & Witchcraft. 2nd Edition Revised & Expanded. Minnesota: Llewellyn Publications

Hutton, R. 1999. The Triumph of the Moon – A History of Modern Pagan Witchcraft. 

Oxford: University Press

Sanders, M. 2008. Firechild. Oxford: Mandrake of Oxford

Sanders, M. 1976. Maxine: The Witch Queen. London: A Star Book