Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Doreen Valiente
A Witch for the Present Day

Philip Heselton on brittiläinen kirjailija, joka on kirjoittanut useita kirjoja wiccan historiasta. Hän on paneutunut muun muassa Gerald Gardnerin ja Doreen Valienten henkilöhistorioihin. Hänen kirjojaan löytyy sivustomme Kirjallisuutta-osioista.

 

Ⓒ Doreen Valiente FoundationⒸ Doreen Valiente Foundation

Vuonna 1951 Britanniassa kumottiin ”noitalaki”, joka oli edeltävät vuosisadat tuominnut rangaistuksia muun muassa henkien kanssa kommunikoiville tai tulevaisuutta ennustaville. Yleisesti ajateltiin noituuden harjoittamisen loppuneen vuosisatoja aiemmin, kunnes sekä noituutta käsittelevän museon avaaminen Isle of Man –saarelle että ilmestyneet lehtiartikkelit tekivät selväksi, että edelleen oli olemassa itseään noidiksi kutsuvia henkilöitä.

Syyskuussa 1952 kolmikymmenvuotias sihteeri, Doreen Valiente, törmäsi artikkeliin, jossa kerrottiin noituutta harjoitettavan lähellä hänen asuinpaikkaansa, New Forestin alueella Hampshiressa. Artikkelin lukeminen johti hänet Gerald Gardnerin luo, joka myöhemmin initioi Doreenin ”noitakulttiin”, wiccaan. Ronald Hutton, Bristolin yliopiston historian professori, on kutsunut Doreen Valientea “ ..merkittävimmäksi yksittäiseksi naishahmoksi modernin brittiläisen noituuden historiassa.”

Initiaationsa jälkeen Doreen auttoi Gerald Gardneria kirjoittamaan rituaaleja, kunnes kiista median kanssa toimimisesta johti hänet tutustumaan muihin perinteisiin. Samalla kun hän oppi paljon Gardnerin ja muiden hänelle opettamista perinteistä, Doreen Valiente tiedosti kasvavassa määrin, että hänen oma tapansa harjoittaa noituutta oli hänelle kaikkein palkitsevin.  Se perustui yksinkertaiseen luonnonmagiaan ja hän oli onnellisimmillaan kulkiessaan täysikuun alla South Downsin kukkuloilla, nostaen maljoja vanhoille Jumalille, esi-isille ja paikallisille jumaluuksille.

Kuka Doreen siis oli? Hänen sukunsa oli lähtöisin New Forestista ja Dorsetin kalkkikivirannikolta. Hän oli ollut tietoinen psyykkisistä kyvyistään jo varhaisista vuosistaan asti ja kasvaessaan hän alkoi nähdä enneunia, työskennellä magian kanssa sekä muistaa muistoja aiemmista elämistään. Sota-aikana hän hyödynsi kielitaitoaan ja työskenteli osittain salaisissa tehtävissä. Sodan jälkeen hän meni naimisiin sekä kehitti kiinnostustaan muun muassa spiritualismiin ja seremonialliseen magiaan.

Valiente ja hänen aviomiehensä muuttivat Brightoniin 1956, jossa Doreen vietti loppuelämänsä. Hän alkoi tutkia noituuden esiintymistä Sussexin kreivikunnassa vierailemalla paikallisissa kirjastoissa ja arkistoissa sekä tekemällä tutkimusretkiä ympäristöönsä. Tämän seurauksena syntyi hänen ensimmäinen kirjansa, Where Witchcraft Lives, joka julkaistiin vuonna 1962. Kirja on selvitys noituuden historiasta ja nykypäivästä alueella. Historian lisäksi Doreen kuvaa elävästi rituaaleja, joita pidettiin South Downin kukkuloilla sekä merenrannalla. Kuvausten luonne ja niiden piirteet ovat inspiroineet monia vuosien aikana.

Doreen Valiente tunnetaan parhaiten 1962 ja 1989 välillä julkaistujen kirjojen kautta. Hän oli taitava ja selkeä kirjoittaja ja hänen kirjansa ovat vuosien aikana antaneet monille lukijoille perustietoja nykynoituudesta ja auttaneet monia löytämään oman polkunsa sen parista. Doreenin näkökulma noituuteen oli järkevä ja käytännönläheinen, mutta siitä ei puuttunut mysteerin tuntua ja jokapäiväiseen elämään yltävää magiaa, jotka ovat osa wiccaa.

Doreen selvästi rakastui etelä-englannin maisemaan ja poistui sieltä harvoin, edes vierailuille. Hänelle noituus oli tiukasti sidottu maahan, jolla hän asui, erityisesti kalkkikivirannikkoon. Itsevarmuutensa kasvaessa hän kirjoitti myös sarjan kirjoja, jotka esittelivät hänen ajatuksiaan noituudesta ja toimivat tehokkaasti ”henkilökohtaisena manifestina”, tämä näkyy erityisesti kirjoissa Natural Magic ja Witchcraft for Tomorrow.

Näissä kirjoissa hän korostaa, että magia ei vaadi erityisiä työkaluja vaan mielenkäyttöä. Ja vaikka hän ei kieltänyt maagiseen ryhmään tai coveniin initioinnin merkitystä, hän puhui vahvasti myös sen puolesta, että kaikille jotka haluavat seurata vanhoja Jumalia, tulisi antaa mahdollisuuksia tehdä niin.

 

Hänestä oli tärkeää, että niitä, jotka eivät löytäneet sopivaa ryhmää tai mieluummin työskentelivät yksin, ei suljettaisi yhteisön ulkopuolelle. Hän julkaisi myös itse-vihkiytymisrituaalin, jota lukijat varsinkin 1970-luvulla arvostivat, koska kontaktien saaminen muihin oli hankalaa.

Doreenin tavoite poistaa esteitä niiden teiltä, jotka halusivat tietää enemmän noituudesta, johti hänet tukemaan useita yhdistyksiä, kuten Witchcraft Research Association ja Centre for Pagan Studies. Hän oli vuonna 1971 mukana perustamassa yhdistystä, josta myöhemmin muotoutui Pagan Federation. Valiente pyrki aina huolehtimaan, että noituus esitettäisiin lehdistössä ja mediassa asiallisesti ja haastoi säännöllisesti niitä, jotka sanoillaan tai teoillaan aiheuttivat huonoa mainetta yhteisölle.

Doreen Valienten viimeinen kirja, The Rebirth of Witchcraft, kuvasi itseasiassa modernin noituuden heräämistä 1940-luvulta 1980-luvulle. Kirjaa lukiessa on selvää, että Doreenin oma panos tälle heräämiselle on merkittävä. Hän oli taitava runoilija käyden puhumassa myös Lontoon runoilijaseurassa. Hänen runojaan on julkaistu postuumisti. Kirjallisilla kyvyillään hän auttoi Gerald Gardneria kirjoittamaan Gardnerin Varjojen kirjaa ja osasta Doreenin kirjoittamista rituaaliteksteistä on tullut hyvin tunnettuja myös muiden kuin wiccojen parissa. Runo, joka alkaa ”Darksome night and shining moon”, jota usein kutsutaan nimellä ”The Witches’ Rune” on Doreenin käsialaa ja hän täydensi ”The Charge of the Goddess” –tekstiä sanoilla, joita monet pitävät hyvin merkittävinä.

Doreenin kirjat myivät hyvin vuosien saatossa ja ovat vaikuttaneet lukuisiin sukupolviin niitä, joita noituus on kiehtonut ja jotka ovat halunneet tietää siitä enemmän. Hänen kuolemansa jälkeen, 1999, hänen maineensa on jatkanut kasvuaan ja keskikesällä 2013, Doreen Valienten muistolle paljastettiin Englannin kulttuuriministeriön alaisen säätiön myöntämä muistolaatta. Muistolaatta oli ensimmäinen koskaan noidalle myönnetty ja se kiinnitettiin taloon, jossa Doreen Valiente asui viimeiset 25 vuotta elämästään.

Doreenin tunteneet kuvailivat häntä usein merkittävimmäksi henkilöksi, jonka he ovat ikinä tavanneet, jolla on edelleen suuri vaikutus heihin ja myös muihin, jotka eivät häntä tavanneet.
 
Keväällä 2016 julkaistiin Doreen Valienten elämänkerta. Elämänkerran julkaisemisessa on ollut mukana Doreen Valiente -säätiö, jonka hallussa on Doreenin laaja maagisten esineiden kokoelma. Brightonissa Englannissa, onkin jo avautunut ensimmäinen näyttely, jossa maagiset työkalut ovat nähtävillä.

 

Teksti: Philip Heselton, artikkelin kääntäjä Tatja

Kuva: Doreen Valiente,  Doreen Valiente Foundation luvalla.