Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Samhain: Yhteys esivanhempiin veren, hengen ja paikan kautta

Teksti on käännetty Vivianne Crowleyn blogista "Greening the Spirit". Vivianne Crowley, FT, on yliopisto-opettaja, psykologi ja wicca-papitar. Hän on kirjoittanut useita kirjoja wiccasta, modernista pakanuudesta sekä jungilaisesta psykologiasta.

 

Kuoleman jälkeen, tulevat rauha ja vapaus
sekä jälleennäkeminen heidän kanssaan,
jotka ovat lähteneet aiemmin.

- Doreen Valiente, The Charge of the Goddess


Lähestyessämme Samhainin aikaa, ajatuksemme kääntyvät kuolleidemme puoleen; heidän, jotka tunsimme tässä elämässä ja heidän, jotka ovat meille kaukaisempia. Ajatus siitä, että esi-isämme katsovat peräämme, ohjaavat sekä suojelevat meitä on yleinen monissa pakanakulttuureissa ja esivanhempien siunaukset ovat säilyneet tärkeinä tämän päivän pakanuudessa.
Meillä kaikilla voi olla itsellemme tärkeää sukuhistoriaa ja sukututkimussivustot, kuten ancestry.com, kukoistavat, kun janoamme tietoa heistä, jotka ovat meitä edeltäneet ja siten vaikuttaneet siihen keitä ja millaisia olemme tänään.

Neolithic burial chamber, in Brittany. Kuva Vivianne Crowley.Neolithic burial chamber, in Brittany. Kuva Vivianne Crowley.


Meillä on myös pakanaedeltäjiä, jotka ovat henkisiä esivanhempiamme. On pakanakentän pioneereja, jotka (uudelleen)perustivat traditiomme nykyisiin muotoihinsa ja joiden tekemä työ on mahdollistanut meille henkisen polkumme löytämisen. Ne meistä, jotka kuuluvat initiaatioita tai vihkimyksiä hyödyntäviin traditioihin, voivat tuntea sukusiteitä meidät initioineisiin ja taas ihmisiin, jotka initioivat heidät. Meillä voi myös olla tiiviitä suhteita heihin, jotka me olemme initioineet ja heidän initioimiinsa ihmisiin ja niin edelleen, portaita alaspäin.

Nämä siteet laajenevat myös sivusuunnassa – veljiin ja sisariin temppeleissämme, coveneissamme, ryhmissämme, klaaneissamme ja yhteisöissämme. Nämä siteet ovat tärkeitä.


Kun siirrämme eteenpäin initiaation tai vihkimyksen virtaa, tämä muodostaa tiukkoja siteitä ja yhteenkuuluvuutta toisten kanssa. Aikana, jolloin verisiteet ja perheet voivat olla hajanaisia ja yhteydet hajonneet esimerkiksi ihmissuhteiden erojen, poissaolevien vanhempien tai kauas muuttamisen takia, henkisestä perheestämme tulee entistä tärkeämpi.
Joillekin meistä tämä ”valitsemamme perhe” ja siellä muodostuneet ihmissuhteet voivat olla voimakkaampia kuin ne, jotka ovat muodostuneet syntymässä.

Fall colors in Indiana. / Vivianne CrowleyFall colors in Indiana. / Vivianne Crowley

Esivanhempien lisäksi monilla meillä on sisaruksia, lapsia, lapsenlapsia, initioituja ja heidän initioitujaan, jotka ovat jo menneet kesämaahan ennen meitä.
Me kunnioitamme ja muistamme heitä tänä aikana.

Lisäksi on vielä eräät tärkeät esivanhemmat – he, jotka asuttivat maitamme ennen meitä. Usein hekin olivat pakanoita laillamme. Heidän jumalansa ja harjoituksensa voi olla meille tuttua tai tuntematonta, mutta jos keskitymme mietiskelemään maata, voimme löytää muinaisia muistoja haudattuina ja nukkuvat jumalat voivat herätä meitä varten.

 

Kuinka voimme juhlistaa veren, hengen ja paikan esivanhempiamme?


Kolme väriä, jotka usein yhdistetään perimäämme, ovat punainen verelle, valkoinen hengelle ja musta maalle. Nämä värit yhdistetään myös kolminaiseen Jumalattareen. Hänessä on kolme puolta, edustaen kolmea elämänvaihetta, äitinä, neitona ja akkana tai vanhuksena. Hänessä on kolme puolta myös siksi, että hän on kaikennäkevä. Hänen kolmet kasvonsa katsovat kolmeen suuntaan ajassa – menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaan.
Me voimme yhdistää itseämme häneen ja esivanhempiin tekemällä kaulakorun tai rannekkeen punaisista, valkoisista ja mustista helmistä, letitetyistä villalangoista tai naruista, jonka siunaamme ja jota käytämme.

Necklace and braid for the ancestors. / Vivianne CrowleyNecklace and braid for the ancestors. / Vivianne Crowley


Haudoilla ja muistopaikoilla käyminen


Asumme Bretagnessa Ranskassa, jossa on tavallista vierailla haudoilla Samhainina. Vaikka meillä ei olekaan verisukulaisia haudattuna lähellemme, voimme silti kunnioittaa aiempia sukupolvia jotka ovat eläneet asuttamallamme maalla, vierailemalla haudoilla, muistomerkeillä ja muinaisilla hautapaikoilla. Kun aikanaan muutimme Bretagneen, valitsimme muinaisen hautapaikan, jolla vierailemme kaatamassa olutlahjoja maalle. Kausittaiset vierailumme tälle muinaiselle haudalle, johon haudatut asuttivat maata yli 4000 vuotta aiemmin, on antanut meille syvän yhteyden tuntua siihen, missä asumme.


Kunnioittamalla kuolleitamme kunnioitamme muistojen ja kulttuurin ketjua, kollektiivista mieltä, joka yhdistää meidät kaikki syvään ihmisten tietoisuuteen ja sitä kautta taaksepäin, sukupolvien taakse, yhteiseen jakamaamme esivanhempaan miljoonia vuosia sitten. Voimme tuntea syvän yhteyden heidän kanssaan, jotka laillamme ovat jakaneet hauraan ihmisyyden ja katoavan elämän. Kuoleman ja kuolleiden kunnioittaminen muistuttaa meitä elämisen tärkeydestä.

 Autumn in Indiana. / Vivianne CrowleyAutumn in Indiana. / Vivianne Crowley

Kausialttari


On helppoa unohtaa, että yksinkertaisimmat tavat arvostaa vuodenkiertoa, voivat olla voimakkaimpia. Vaikka olisimme osa rituaaliryhmää, harjoitteet, joita teemme itseksemme ovat olennaisia yhteyden säilyttämiseksi henkiseen ytimeemme. Hyvä tapa auttaa meitä keskittymään vuodenkierron viesteihin on tehdä pieni alttari tai pyhäkköpaikka kotiimme. Se koristeluun voimme etsiä pudonneita lehtiä, pähkinöitä ja marjoja, vaikka asuisimmekin kaupungissa. Voimme lisätä valokuvia tai muita muistoesineitä muistaaksemme veren, hengen ja paikan esivanhempamme.


Jos emme tunne lähiympäristöämme, nyt on hyvä hetki ottaa siitä selvää. Jos emme löydä lainkaan historiallisia tietoja, voimme kerätä maata ja kiviä edustamaan alueen menneisyyttä, ihmisiä ja muuta elämää, jotka ovat elänee täällä ennen meitä. Pyhän paikan rakentamisesta vuodenkierron mukaan tulee meditatiivinen teko.

 

Vuodenkierron polkutyöskentely

 

Viimeisenä, voimme katsoa sisimpäämme vaihtaaksemme ajatuksia esivanhempiemme kanssa. Tässä on yksinkertainen polkumeditaatio tähän vuodenaikaan, jonka tarkoitus on auttaa sinua löytämään yhteyksiä esivanhempiisi ja selvittämään mikä on sinulle tärkeää tällä hetkellä.

 

On kaunis, aurinkoinen syyspäivä. Kävelet lehtimetsässä. Osa lehdistä on kirkkaan keltaisia, osa punaisia, oransseja tai kullanruskeita. Viileä puhallus rapisuttaa lehtiä ja tanssittaa niitä ilmassa ympärilläsi. Huomaat saapuvasi aukiolle ja pysähdyt sen keskelle.

Keskeltä aukiota voit nähdä, että aukiolle johtaa kolme polkua. Seisoessasi aukiolla, tuntiessasi metsänpohjan tuoksun, kuullessasi tuulen kulkevan oksien läpi ja nähdessäsi auringon kimaltelevan lehdissä ympärilläsi, tunnet, että polkuja pitkin joku lähestyy aukiota.

Jokaisen kolmen polun alkuun, aukion laidoille, ilmestyy hahmo. Tiedät, että ne ovat esivanhempiasi veren, hengen ja paikan kautta.

Anna aikaa hahmojen kehittyä mielessäsi ja sitten kulje vuorollasi jokaisen luo. Siinä järjestyksessä, joka sinusta tuntuu oikealta. Kysy kaikilta heiltä kaksi kysymystä, ”Mitä minä olen perinyt sinulta? Mitä voisin vielä oppia sinulta?” Anna vastauksille aikaa muodostua mielessäsi. Kun sinusta tuntuu, että olet oppinut kaiken, mitä nyt voit, kiitä esivanhempaasi ja kulje seuraavan luokse.

Lopuksi palaa keskelle aukiota ja kiitä heitä kaikkia. Palaa takaisin samaa tietä kun tulit. Matkan lopussa, soita kelloa tai suorita joku muu ele, joka viestittää psyykkeellesi, että olet palannut nykyhetkeen.

Kirjoita ylös mitä opit ja ajattele miten voit hyödyntää sitä tulevana aikana. Ehkä haluat piirtää tapaamiesi ihmisten kuvat, jotta he säilyvät paremmin mielessäsi.

Autumn in Brittany, France. /Vivianne CrowleyAutumn in Brittany, France. /Vivianne Crowley

 

Teksti ja kuvat: Vivianne Crowley, https://www.patheos.com/blogs/viviannecrowley/2016/10/samhain-connecting-to-ancestors-of-blood-spirit-place/
Käännös: Tatja