Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Miksei kaikki wicca-aiheinen tieto ole samanarvoista, eivätkä kaikki opettajat yhtä päteviä?

 

Ihmisillä on erilaisia tapoja suhtautua tietoon ja opiskeluun. Opiskelua ja oppimista harjoitamme läpi elämämme. Wiccasta löytyy paljon kirjallisuutta ja myös runsaasti netistä aihepiirin keskusteluryhmiä ja erilaisia videoblogeja. Kaikki materiaali ei kuitenkaan ole yhtä hyvälaatuista. Tässä blogitekstissä pohdiskelen sitä, miksi kaikki wiccasta kirjoitettu tieto ei ole samanarvoista ja miksi kaikki opettajat eivät ole yhtä päteviä.


Monet ihmiset etsivät netistä tietoa wiccasta itsenäisesti sekalaisista lähteistä eivätkä etsiydy coveneihin saamaan opetusta ja harjoittamaan yhdessä toisten kanssa. Syitä tähän valintaan voi olla monia ja nämä ihmiset joutuvat tietotulvan edessä arvioimaan, mikä tieto on validia ja mikä ei. Varsinkin aloittelevan wiccan voi olla vaikea arvioida saatavilla olevan tiedon luotettavuutta. Miksi ihmiset eivät sitten hakaudu coveneihin saamaan opetusta kokeneilta wiccoilta ja oppimaan ja harjoittamaan yhdessä? Eräänä syynä uskon olevan, että osalla ihmisistä on kivuliaita elämänkokemuksia omassa historiassaan ja siksi suhtautuminen voi olla erittäin nihkeää suhteessa hierarkiaan tai ylipäätään ajatukseen siitä, että on joku nimetty johtaja. Se sisältää pelon tasolla käänteisen ajatuksen pakotetusta alistumisesta auktoriteetille. Toisinaan erinäisillä wiccafoorumeilla keskustellessa tämä näkyy siinä, että halutaan jyrkän ehdottomasti etsiä omaa wiccapolkua eklektiseltä puolelta ja nimenomaan yksin. Kyseessä voi toki olla täysin introvertti ihminen, joka haluaa elää vain ja ainoastaan kaksin kissansa, kirjojensa ja omien rituaalitarvikkeidensa kanssa, mutta tämä ei välttämättä ole aina syynä coventoiminnan poissulkemiseen. Taustalla ei välttämättä ole myöskään se, etteikö covenin etsiminen olisi mahdollista ja etteikö periaatteessa muiden kanssa yhdessä juhliminen, oppiminen ja harjoittaminen pienessä ryhmässä olisi kiinnostavaa vaan se, että pelätään coveniin liittymisen jotenkin vähentävän omaa vapautta ja alistavan ihmisen väkisin toisen tahdon alaiseksi. Tämä pelko on tietenkin turha, minkä tietävät kaikki vähän enemmän traditionaaliseen wiccaan tutustuneet. Voidaan myös kokea osaamattomuutta ja epävarmuutta omista taidoista ja siksi halutaan hyvin, hyvin varovasti kokeilla yksin harjoittaen. Tässä tapauksessa taustalla voi olla pelko arvostelun kohteeksi joutumisesta tai jopa ns. huijarisyndroomasta. Koulujärjestelmämme (niin yleissivistävä kuin se on ollutkin), yhteiskuntamme patriarkaalisine jäänteineen ja toisinaan perhetaustamme, on jättänyt joihinkin meistä syviä haavoja, jolloin koemme epävarmuutta tai epäluottamusta omiin kykyihin. Siitä epävarmuudesta yli pääseminen vaatii työskentelyä oman mielen parissa. Oma mieli onkin wiccassa se kaikkein tärkein työkalu, joten sen kanssa työskentelemiseen tulee taatusti törmäämään wiccan polulla. Mikäli siis uskaltaa sukeltaa syvään veteen.

 

www.freeimages.comwww.freeimages.com

 

Initiaatioasteet määrittävät wiccassa sitä mikä on henkilön rooli coventyöskentelyssä suhteessa covenin johtamiseen. Initiaatioasteita on kolme. Initiaatioasteisiin liittyy opittavia asioita ja prosesseja, jotka ihminen käy läpi. Tausta-ajatus initiaatioasteissa on samansuuntainen kuin missä tahansa muussakin opiskelussa. Kun ihminen on saavuttanut riittävän osaamisen ja taitomäärän, se tunnustetaan yhteisössä. Initiaatio ylipapittareksi tai ylipapiksi on mysteerikokemus ja lisäksi perinteinen siirtymäriitti, sillä tällöin muutkin wiccayhteisön jäsenet tietävät, että kyseinen henkilö on saanut ”validin koulutuksen”. Toki tässä yhteisössä kuten monessa muussakin järjestelmässä on valuvikansa siinä kuin etunsakin ja virheetön järjestelmä tämäkään ei ole. Se on kuitenkin ollut käytössä jo sukupolvesta toiseen ja sen tavoitteena on varmistaa tiedon siirtyminen ja ihmisten mahdollisuus oppia myös edeltäneiden sukupolvien tietoa sen sijaan, että jokainen yrittää keksiä pyörää uudelleen itse.

 

Ihmisten arvostus opetuksen ja opiskelun kautta saavutettua tietoa kohtaan on muuttunut yhteiskunnassamme ja länsimaissa yleisestikin. Esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelissa puhutaan asiantuntijuuden laventumisesta eli siitä ettei erilaisten asioiden asiantuntijoina pidetä enää ainoastaan tutkijoita ja kokeneita ammattilaisia. Samassa jutussa Viestinnän professori Väliverronen Helsingin yliopistosta sanoi asiasta seuraavasti: ”Keskustelussa on mukana kuntovalmentajia ja muita, joilla saattaa olla jokin aiheeseen liittyvä koulutus. He soveltavat omaa käytännön kokemustaan ja tekevät siltä pohjalta johtopäätöksiä. <> Osa heistä nojaa perinteiseen tutkimustietoon, osa haastaa sen. Monesti tällaiset uudet asiantuntijat ovat taitavampia viestijöitä kuin tutkijat. He pitävät blogeja ja vlogeja ja saavat paljon julkisuutta. Välillä näkee, miten mediassa kokemustiedosta ammentava asiantuntija rinnastetaan vuosien tutkimustietoon nojaavaan asiantuntijaan. Kyse on tasapuolisuusharhasta, false balance.” Keskusteluissa muuallakin kuin kyseisessä artikkelissa on nostettu esiin, että yhden ihmisen mielipide rinnastetaan yhtä validiksi kuin pitkäaikainen tutkimustieto.

 

www.freeimages.comwww.freeimages.com

Vaikka wicca ei ole tieteenala tai ammatti, vaan elämänkatsomus ja elämäntapa, ihmisten suhtautumisessa on samantapaisia piirteitä. Keskustelufoorumeilla ja vlogeissa viestii innokkaasti ihmisiä, joiden tietotaito, tai kokeneemmilta wiccoilta saatu opetus on hyvin köykäistä ja moni on vielä polkunsa alussa. Kokemuksen ja saadun opetuksen puute näkyy esimerkiksi siinä, että hyvinkin kepeästi wiccan sateenvarjon alle sijoitetaan melkein mitä tahansa, mutta toisaalta ei välttämättä olla juurikaan perehtyneitä varsinaiseen wiccaan tai edes wiccan oppeja sekä rituaaleja käsittelevään kirjallisuuteen. Tietenkään innokkaalla aloittelijalla ei myöskään ole tietoa syvemmästä rituaalityöskentelyn nyansseista. Eikä aloittelijana oikeasti tarvitsisikaan olla. Silti karismaattinen persoona ja innokkuus raivaa näille ihmisille tilaa netin erilaisilla noituus- ja pakanafoorumeilla, joissa he nousevat toisinaan ”asiantuntijoiksi”, joiden puoleen toiset kääntyvät etsiessään tietoa. Heistä tulee siis ”opettajia ilman opettajan koulutusta”.

 

Voi olla myös egoa hivelevää, jos saa satoja seuraajia netissä tai kirjoiteltuaan ahkerasti muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa mahdollisesti perustaa vapaamuotoisen harjoittajaryhmän. En sano, että tämä olisi ainoastaan huono asia. Yhteisessä työskentelyssä on hedelmällisiäkin puolia ja allekirjoittanutkin on aikanaan aloittanut wiccapolkuaan työskentelemällä silloin tällöin eklektisesti toisen yhtä kokemattoman kanssa. Sellaisessa on kuitenkin myös rajoituksensa ja ne on hyvä tunnistaa. Tai sitten innokas aloittelija vaikkapa perustaa noituus tai wicca -aiheisia someryhmiä erilaisiin kanaviin, jossa ahkerasti neuvoo ja ohjaa muita kyselijöitä. Pahimmassa tapauksessa innokas aloittelija voi päättää perustaa covenin, jossa julistaa itsensä johtajaksi ja alkaa pelata ihmisten elämillä ilman vastuuntuntoa. Törkeimmässä tapauksessa hän alkaa laskuttaa muita ”opetuksestaan” tai paljastuu wiccalla ratsastavaksi seksuaaliseksi hyväksikäyttäjäksi. Tärkeä kysymys onkin se, kykeneekö henkilö sillä tietotaidollisella pohjalla ja omalla yksilöllisellä persoonallaan todella olemaan myös epäitsekkäästi vastuussa muista ihmisistä ja heidän oppimisestaan vai onko kyse siitä, että lopulta seisookin savijaloilla? Jos siis ei ole vielä itsekään oppinut tarpeeksi voidakseen todella vastata muiden oppimisesta. Mikä on tällöin ”opettajan ja johtajan” vastuu? Vai onko omasta vastuusta tarpeen tullen helppo luistaa toteamalla tekevänsä vain omaa juttua itselleen ja sillä perusteella voi pestä kätensä muille aiheutuvista ongelmista?

 

www.freeimages.comwww.freeimages.com

 

Aina on myös mahdollista, että on erittäin, erittäin pätevä ja kokenut noita aidosti ja oikeasti. Voi olla perehtynyt syvästikin erilaisiin okkultistisiin mysteereihin ja sitä kautta omata laajaa osaamista ja mahdollisesti henkilö on saanut opetusta erilaisista koulukunnista. Se osaaminen on kunnioitettavaa. Usein nämä osaajat kuitenkin kuuluvat muihin okkultistisiin koulukuntiin ja voivat sopiakin juuri sinne kuin nenä päähän. Tai sitten kiinnostuksensa mukaan hakeutuvat traditionaaliseen wiccaan, mikäli heitä wicca kutsuu puoleensa. Harvemmin heistä tulee eklektisiä wiccoja, koska he ovat jo niin pitkällä, että eklektisen wiccan tarjoama peruswiccatieto ei välttämättä enää riitä tyydyttämään heidän oppimisen haluaan, vaan he etsivät syvempää tietoa. Eklektiseen wiccaan kulkeminen olisi näille kokeneille kuin astuisi taaksepäin omalla kehityspolulla, koska jossain vaiheessa julkisten lähteiden ja yksinkertaisten eklektisten wiccanettisivujen, -videoiden sekä -kirjojen tasoinen tieto ei tuntuisi enää riittävältä. Toisinaan toki on käynyt niin, että ihminen on ensin traditionaalinen wicca ja lähtee sen jälkeen omalle polulleen, joka ei enää ole traditionaalista wiccaa. Hän on kuitenkin tuolloinkin saanut mahdollisuuden saada tradition mukaista opetusta, joten hänellä on todennäköisesti aitoa tietoa. Hän on vain kokenut omalla kohdallaan, että wicca ei ollut se, mitä hän haki, vaan hänen polkunsa on toinen. Tällaiset henkilöt harvemmin opettavat wiccaa, vaikka yleistasolla asioista oikeaa tietoa osaavatkin antaa, koska heidän kiinnostuksen suuntautuu nykyisin toisaalle.

 

Ikä ei myöskään kerro mitään siitä, miten paljon ihminen on oppinut ja kehittynyt wiccan tai edes noituuden polulla, sillä aloittelija voi olla yhtä lailla nuori tai jo 65-vuotias. Parikin kertaa yleisellä noituusfoorumilla olen törmännyt ilmiöön, jossa henkilö haluaa korostaa omaa pätevyyttään noitana egoaan pönkittäen joko omalla sukuhistoriallaan (perinteinen mummoni/vaarini/joku esi-isäni oli noita -tarina) tai sitten korostamalla ikäänsä ja sen mukana tuomaa elämänkokemustaan. Mahdollisesti, jos ei identifioiduta wiccaksi, vielä puhutaan wiccasta ”modernina juttuna” ja halutaan korostaa oman harjoitustavan oletettua autenttisuutta. Kumpikaan ei (sukutausta tai ikä), todellisuudessa kerro ihmisen yksilöllisestä osaamisesta yhtään mitään. Itselleni se tosin kertoo sen, että ihminen on todennäköisesti sisäisesti todellisuudessa epävarma omasta osaamisestaan. Sillä useimmat tapaamani kokeneet noidat näyttävät omalla toiminnallaan ja teoillaan oman osaamisensa. Sitä paitsi kokeneilla wiccoilla usein on toisen tai kolmannen asteen initiaatio, mikä tarkoittaa sitä, että joku edellisen polven toisen tai kolmannen asteen initioitu wicca on ollut vastuussa heidän opettamisestaan. Ja hän on myös arvioinut heidän olevan riittävän osaavia ja soveltuvia persoonia initioidakseen heidät ylipapittaren tai ylipapin asemaan.

 

Laura W.Laura W.


Aloittelijana olemisessa ei itseasiassa ole yhtään mitään vikaa, sillä kaikki pitkäänkin harjoittaneet ovat aloittaneet joskus jostain. Kaikki eivät myöskään omasta halustaan koskaan kulje wiccassa ensimmäistä initiaatiota pidemmälle ja eteneminen onkin yksilön omasta tahdosta sekä persoonallisuudesta. Joku voi esimerkiksi olla jo kokenut ja runsaasti opetusta saanut ensimmäisen asteen initioitu ja erittäin pätevä noita ja wicca, mutta ei luonteeltaan yhtään ole opettaja- tai johtajatyyppiä. Ensimmäisellä initiaatioasteella oleminen ei estä millään muotoa yksilöä harjoittamasta traditionaalista wiccaa.

 

Eräässä itselleni kaikkein rakkaimmassa wiccalaisessa tekstissä Doreen Valiente kirjoittaa Jumalattaren sanoin: “Olkoon teissä kauneutta ja lujuutta, voimaa ja myötätuntoa, kunniaa ja nöyryyttä, hilpeyttä ja syvää kunnioitusta.”

 

www.freeimages.com & Laura W.www.freeimages.com & Laura W.

 

Vaikeuksia syntyy silloin, jos rinnastetaan innokas kokemattomuus yhtä päteväksi kuin opetus ja kokemus. Wicca ei ole pelkkä ”Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita” -lause. Wiccassa on paljon, paljon muutakin. Näistä yllä kuvatuista hyveistä nöyryys suitsii egoa ja opettaa meitä arvioimaan omaa toimintaamme ja omaa osaamisen tasoamme kussakin vaiheessa. Nöyryys saa meidät huomaamaan ja myöntämään oman epätäydellisyytemme ja pohtimaan missä voisimme kehittyä. Kokeneetkin, allekirjoittanut mukaan lukien, katsovat peiliin ja pohtivat mitä olisivat voineet tehdä toisin ja mitä kannattaisi tehdä jatkossa eri tavalla. Myötätunto saa meidät pohtimaan sanojemme ja tekojemme vaikutuksia muihin ihmisiin. Kunnioitus saa meidät arvostamaan paitsi luontoa, erilaisia ihmisiä, erilaisia polkuja tai jumalia ja näiden lisäksi myös opetuksella, kokemuksella ja opiskelulla saavutettua tietoa.

 

Teksti: Laura W.

Kirjoittaja on alexandrialainen ylipapitar, joka on kirjoittanut aikaisemmin netissä ja paperijulkaisuissa nimimerkillä ”Harakka”. Hän on sosiaalialan asiantuntija, jolla on myös kuvataiteilijan koulutustausta. Arkielämässään hän työskentelee sosiaaliohjaajana, ja on kiinnostunut ihmisen mielestä, visuaalisista elementeistä, historiasta ja kirjallisuudesta.