Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Lyhyesti initiaatiosta

 

Kirjoittaja on alexandrialainen papitar.

 

Kun lähdetään puhumaan traditioista, on hyvä pitää mielessä että kyseessä ei ole 'perinne' sanan normaalissa suomalaisessa merkityksessä. Traditioon jäseneksi päästäkseen on läpikäytävä keskusteluja ja haastatteluja, sekä mahdollisesti vastattava useisiin kysymyksiin. On todistettava olevansa oikeasti kiinnostunut juuri tästä polusta, eikä muista esoteerisista uskonnoista, sillä harva haluaa coveniinsa keskittymiskyvytöntä henkilöä, jonka jalka on jo heti alussa myös jokaisen mahdollisen muun oven välissä. Kun tämä osio on läpäisty, edessä on initiaatio eli vihkimys. Julkisista lähteistä on löydettävissä useita kuvauksia initiaatiorituaaleista, joiden oikeellisuuteen en puutu, enkä myöskään koe tarvetta käsitellä aihetta tässä siltä kantilta. Aiempaan kuitenkin palatakseni - erinäisiä perinteitä voi jokainen tiettyyn rajaan saakka noudattaa ja harjoittaa, kunhan vain löytää niistä tietoa. Traditionaalinen wicca edustaa jotakin aivan muuta, esoteerista perinnettä, joka on luonteeltaan kokemuksellista.

 

 

Mitään tähänastisesta ei siis pitäisi ottaa kevyesti. Eikä myöskään sitä mitä seuraa initiaation jälkeen, mikäli on tähän prosessiin ryhtynyt ja kokenut kutsun. Kutsu on jotain sekä sisällä sielun syvyyksissä, että ulkopuolella tuntuvaa, mutta silti samasta lähteestä kumpuavaa, rajatonta ja sanoinkuvaamatonta. Kutsua ei saa välttämättä tyydytettyä harjoittamalla noituutta yksin ja etsimällä tietoa kuin neulaa heinäsuovasta, eikä tekemällä itseinitiaatiota/-dedikaatioita, vaikka monille kaikki edellämainittu saattaa varsin hyvin riittääkin. Kutsu on kuin vaatimus, joka ei hiljene ennen kuin henkilö löytää oikealle polulle. Joillekin traditioille ja organisaatioille initiaatio on eksoteerinen, ja sen saa hyvin helposti lähes kuka tahansa. Meille initiaatio on esoteerinen, se annetaan vain niille joille tämä näyttää olevan ainoa mahdollinen tie, jotka ovat valmiita kulkemaan sitä, ja jotka ovat sen arvoisia. Joskus initioidut ottavat taukoja ja tutkivat sivuteitä, jotkut taas kohtaavat liikaa vaikeuksia ja keskeyttävät täysin, mutta initiaatiota ei kuitenkaan saa poistettua kun sen on kerran käynyt läpi. Mikään oikeasti arvokas ei ole saavutettavissa helposti, eikä kaikkia avattuja ovia saa suljettua. Valinnoilla on aina oma hintansa vaikka ne olisivatkin vapaaehtoisia.

 

Joitakin initiaation etsintään ajaa tarve tietää mitä taivaanrannan takaa löytyy, ja halu omistautua ja pyhittää valtaosa vapaa-ajastaan sen tutkimiseen ja opiskeluun. Nämä ovat usein niitä ihmisiä jotka hakeutuvat esoteeristen uskontojen piiriin, ja siten joskus myös traditionaalisen wiccan piiriin. Joskus käy niin että initiaation saa ihminen joka ei kykene paneutumiseen, ei halua sitä, eikä ole edes ajatellut että sellainen kuuluisi asiaan. Ovathan valokuvat alasti tanssivista noidista ja kuvaukset rituaaleista kiehtovia, vaikka itseltä puuttuisikin täysin halu todella oppia miksi kuvien ihmiset tekevät mitä tekevät. On huomattavasti helpompaa näyttää ulkoisesti säväyttävältä, mikäli omaa edes hieman esteettistä silmää, mutta jotta kykenisi myös sisäisesti saavuttamaan saman tason on työskenneltävä ja harjoiteltava, ja lohkaistava omasta elämästä siihen aikaa. Jotkut toki myös vain etsivät ryhmää johon kuulua, sellainen on hyvin sisäsyntyistä kaikille ihmisille, mutta se ei ole tradition pohjimmainen tarkoitus. Jokaisella initioidulla on kuitenkin oikeus tulla ja mennä omantuntonsa mukaan. Pääseekö mysteereihin sisälle, jos harjoittaa vain satunnaisesti ja harrastuksena? Ehkä osittain. Ehkä kaikkien ei tarvitsekaan. Ihminen saa yhtä paljon kuin antaa.

 

ESO/J. Emerson/VISTA. Acknowledgment: Cambridge Astronomical Survey Unit / CC BY (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0)ESO/J. Emerson/VISTA. Acknowledgment: Cambridge Astronomical Survey Unit / CC BY (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0)

Initiaatio traditionaaliseen wiccaan "sets you apart from the mundane world", eli vapaasti suomennettuna erottaa ihmisen tavanomaisesta, arkisesta maailmasta. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Edellä jo mainitsinkin että initiaatiota ei saa pestyä pois. Kun maailman ja tietoisuuden muille tasoille on lähetetty tieto uudesta initiaatista, ei sitä saa sieltä enää poistettua. Harjoittamisen voi lopettaa, mutta jossain vaiheessa elämää vanha kutsu saattaa voimistua uudelleen jolloin henkilö hakeutuu jälleen covenin piiriin (pun intended). Ei silti kannata kuvitella että joku suurempi voima tai ihminen pakottaisi initiaatin toimimaan miten haluaa, jokaisen vapaa tahto säilyy myös initiaation jälkeen.

 

Initiaatio on siirtymäriitti ja rajapyykki, jonka läpi käydessään jättää jotakin taakseen samalla ottaessaan askeleen kohti uutta. Opimme lisää, mutta sitä mukaan tiedämme aina vain vähemmän, eikä oppiminen lopu milloinkaan.

 

 

Teksti: NyxAdyta