Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Gardnerilaisen ja alexandrialaisen tradition eroista

Yhdysvalloissa New Orleansissa asuva alexandrialainen ylipappi Brian Cain on yhdessä coveninsa kanssa julkaissut viime aikoina useita mielenkiintoisia videohaastatteluja kanavalla Hex Education, joissa hän ja muut covenin jäsenet kertovat alexandrialaisesta traditiosta harjoittajan näkökulmasta. Marraskuussa 2018 Brian uskalsi eräässä haastattelussaan tarttua myös wiccakentällä toisinaan pohdintaa aiheuttaneeseen aiheeseen eli mitä eroja on alexandrialaisella ja gardnerilaisella wiccalla. Tässä tekstissä tiivistän olennaisia kohtia Brianin haastattelusta valaistakseni kahden tradition välisiä eroavaisuuksia. Täytyy kuitenkin muistaa, että näkökulma on alexandrialainen, joten gardnerilaisilla voi olla joistain yhteneväisyyksistä ja eroavaisuuksista erilaisia näkemyksiä. Kaikkia yksityiskohtaisia näkemyksiä eivät traditionalistit kuitenkaan julkisesti mainitse.
 
Videossa haastattelija kysyy Brian Canen kantaa siihen, että useat ihmiset uskovat alexandrialaisen wiccan olevan garnerilaisen wiccan sivuhaara, jossa on vain enemmän seremoniamagiaa mukana. Tämä on näkökulma, johon törmää usein nettikirjoitteluissa ja -keskusteluissa. Brian kertoo alexandrialaisen craftin tunnetusti nojaavan vahvasti kabbalaan ja seremoniamagiaan, mutta hän nostaa esiin haastattelussa sen, että tämä ei kuitenkaan ole alexandrialaisen wiccan ydin, sillä alexandrialaiset työskentelevät saman varjojen kirjan (Book of Shadows) kanssa, jota Gerald Gardner käytti. Brian mainitsee, että on olemassa myös paljon alexandrialaisia, joilla ei ole mitään kiinnostusta seremoniamagiaan tai kabbalaan, vaikka he harjoittavatkin wiccaa. Seremoniamagian käyttäminen määrittelyssä näiden kahden suuntauksen erojen suhteen ei ole aivan täsmälleen pätevä, mutta sitä on käytetty yleisessä keskustelussa yritettäessä selittää näiden kahden suuntauksen välisiä eroavaisuuksia. Myös Gerald Gardner oli seremoniamaagikko, joka käytti paljon Aleister Crowleyn materiaalia ja hänellä oli tietoa okkulttismista ja Doreen Valienten tiedetään ihailleen Golden Dawnia. On siis ymmärrettävää, että seremoniamagialla oli vaikutuksensa myös gardnerilaisuuteen. Brian toteaakin, että hänen mielestään molemmissa sekä gardnerilaisessa että alexandrialaisessa wiccassa käytetään seremoniamagiaa. Painotukset ovat ennemminkin covenkohtaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että toisessa covenissa voidaan harjoittaa enemmän seremoniamagiaan nojaavaa craftia kuin toisessa, eikä raja kulje gardnerilaisuuden ja alexandrialaisuuden välillä. Brian sanookin olettamuksen siitä, että alexandrialaiset olisivat seremoniamagiallisempia kuin gardnerilaiset, luultavasti olevan tietämättömyydestä johtuvaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö seremoniamagiasta oltaisi kiinnostuneita tai sitä haluttaisi tutkia ja harjoittaa. Voi siis todeta, että seremoniamagian osuutta harjoittamisessa ei voida pitää tradition erojen määritelmänä.
 
© Laura W.© Laura W.
 
Kysyttäessä olennaisia eroja alexandrialaisen ja gardnerilaisen craftin välillä Brian vastaa, että hän uskoo Alex Sandersin ja Maxine Sandersin tehneen tietoisia valintoja muuttaakseen traditiota, jonka olivat saaneet. Brianin mukaan nämä muutokset liittyivät pitkälti vallankäyttöön. Hän toteaa, että kukaan ei voi saavuttaa todellista henkilökohtaista voimaansa, jos hän on jonkun toisen vallan alaisena. Brian sanoo Sandersien yrittäneen luoda uutta maailmaa, uutta sukupolvea. Näillä verkkosivuilla osiossa ’Historiaa’ voi lukea wiccan historian alkutaipaleista henkilöiden kautta ja samalla käy selväksi, miten suuri sukupolvi- ja kulttuurimurros tapahtui Isossa-Britanniassa 1960-luvulla. Aiheesta syvemmin kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi valaisevaan Michael Cainen elokuvaan
My Generation (2017). Maxine ja Alex Sandersin saapuessa wiccakentälle oli 1960-luku vapaan rakkauden, ilmaisun vapauden ja nuorisokulttuurin aaltoineen juuri alkanut. Jotkut aikaisempien wiccapolvien edustajat olivat vielä Brianin mukaan ideologialtaan kolonialisteja, joten heillä ei välttämättä ollut tätä uutta henkeä, joka alexandrialaisen tradition perustajilla oli, eivätkä he olleet ’kuusikymmentäluvun lapsia’. Wiccat jakautuivat siis karkeasti ottaen kuusikymmentäluvulla kahteen osaan, joista toiset elivät vielä Brittiläisen imperiumin hengessä ja menneen maailman luokkayhteiskuntaa ja toiset olivat uuden sukupolven, kuusikymmentäluvun, lapsia. Näiden kahden ryhmän ajattelu oli hyvin erilaista. Vanhempi polvi halusi vaalia tradition puhdasta perinteisyyttä ja tämä erosi uuden sukupolven suhtautumistavasta. Sodan jälkeinen suuri nuorisosukupolvi synnytti uudenlaista ajattelua, jossa tasa-arvoisuus oli eräs tärkeä elementti. Alla hieman komediallista näytettä 1960-luvun luokkayhteiskuntaan kohdistuneesta kritiikistä.

Täytyy kuitenkin huomioida se, että 1960-luvusta on kulunut jo viitisenkymmentä vuotta, joten sekä gardnerilaisuus että aleksandrialaisuus ovat muuttuneet ja kehittyneet noista ajoista eteenpäin yhteiskunnan muutoksen ja uusien wiccasukupolvien syntymisen myötä. Brian toteaa haastattelussaan, että on olemassa monia hyvin erilaisia gardnerilaisia. Eikä ole olemassa yhdenlaista gardnerilaisuutta. Samoin kuin ei ole myöskään olemassa vain yhdenlaista alexandrialaisuutta.
 
Brian kertoo haastattelussaan, että traditionaalisessa wiccassa on olemassa lineaget, joissa osassa on hyvin laadukasta opetusta ja toisissa ei-niin-laadukasta. Hän sanoo tässä haastattelussa traditioiden eroista puhuttaessa keskittyvänsä ikään kuin ’puhtaaseen gardnerilaisuuteen’ ja ’puhtaaseen aleksandrialaisuuteen’ ja tällä hän kertoo tarkoittavansa sellaisten henkilöiden tapaa harjoittaa, jotka ovat olleet lineagessa lähellä Gardneria, Valientea tai Sanderseja. Suurimmat erot näissä traditioissa ovat tietyissä tavoissa harjoittaa wiccaa. Gardnerilaiset erottavat initiaatioasteet erikseen: ensimmäisen asteen, toisen asteen ja kolmannen asteen initiaatiot ovat erilliset rituaalit ja tähän on omat perustellut syynsä. Alexandrialaiset puolestaan pitävät erikseen kaksi initiaatiota: ensimmäisen asteen initiaatio on oma rituaalinsa ja toisen sekä kolmannen asteen initiaatio on yksi ja sama rituaali ja tähän on myös omat perustellut syynsä. Intitiaatioihin on olemassa maaginen peruste ja kontrolliin liittyvä peruste. Brian sanoo, että initioitu wicca on jompaa kumpaa: joko oppilas tai opettaja. Ensimmäisen asteen initioitu voi olla kuitenkin erittäin oppinut ja erinomaisen pätevä noita. Hän muistuttaa myös kunnioittavansa gardnerilaista polkua ja pitää heitä suuressa arvossa, mutta puhuu itse alexandrialaisesta näkökulmasta, koska on itse alexandrialainen wicca. Hän sanoo, että alexandrialaisessa traditiossa ensimmäisen asteen initioitu voi opiskella ja häntä voi opettaa erittäin taitavaksi. Eikä hänen tarvitse edetä initiaatioasteilla eteenpäin ollakseen pätevämpi tai siksi, että hän ensimmäisen asteen initioituna olisi vähempiarvoisempi kuin ylemmällä initiaatioasteella olevat. Briain mukaan he istuvat kehässä tasa-arvoisina. Tässä ajattelutavassa lienee taustalla se näkökulma, jonka 1960-luvun ajattelumalli ihmisten välisestä tasa-arvosta toi mukanaan.
 

https://www.freeimages.com/https://www.freeimages.com/

 
Huomion arvoista on kuitenkin se, että Brian kuitenkin puhuu edelleen opettajista erikseen (tarkoittaen 2. ja 3. asteen initioituja). Tämä kertoo kokemuksen, tiedon ja taidon arvostuksesta traditionaalisessa wiccassa. Ja myös alexandrialaisuudessa vahvasta tasa-arvon ideologiasta huolimatta. Kun ihmisellä on soveltuva persoona ja valmiudet ja kyvyt ottaa vastuuta covenissa opettamisesta, hän tekee niin ja nauttii coveninsa jäsenten luottamusta. Kaikista ihmisistä ei kuitenkaan ole opettajiksi esimerkiksi persoonatyypin takia. Eri ihmisillä on erilaisia taipumuksia ja vahvuuksia. Samoin ihmisellä, joka vasta juuri on aloittanut omalla noitapolullaan, on vielä paljon oppimista edessään ennen kuin hänen voidaan todeta olevan asiantuntija, jolla on pätevyyttä opettaa muita. Edelleenkin voi korostaa sitä, että ihminen voi olla erittäin pätevä noita, vaikka hän ei olisi opettaja. Gardnerilaisessa traditiossa vaalitaan yhtä lailla ajatusta siitä, että ihmisen täytyy olla vastuun arvoinen ja riittävän kyvykäs toimiakseen ylipapittarena tai ylipappina. Brian sanoo, että nykypäivän gardnerilaiset pitävät nämä kolme initiaatiota erillisinä eri syistä kuin entisaikaan. Mennen ajan motiiveja ei siis voi verrata nykyhetken syihin. Jotkut ihmiset päätyvät opettajiksi tai covenin johtajiksi. Ja he ovat niitä, jotka saavat toisen ja kolmannen asteen initiaation. Kolme initiaatioastetta ovat maagisia rituaaleja eivätkä pelkästään yksinkertaisia hierarkiaportaita.
 
Brian sanoo sukupuolten välisen tasapainon olevan eräs ero traditioiden välillä. Alexandrialainen wicca on edelleen matriarkaalista, mutta hänen kokemuksensa on, että alexandrialaisuudessa vallitsee sukupuolten välillä tasapaino. Jumaluudesta tuleva voima otetaan huomioon ja papit ovat tasaveroisempia papittarien kanssa. Samoin kuka tahansa voi lähteä perustamaan uutta covenia ja kyseessä ei hänen mukaansa tarvitse olla työpari. Tästä voinee päätellä, että Brianilla on ilmeisesti kokemusta siitä, että joissain linjoissa uusia coveneita perustetaan nimenomaan työparin kanssa.
 
© Laura W.© Laura W.
 
 Brian mainitsee eroavaisuuksia traditioiden välillä pohdittaessa myös ruoskan rituaalikäytön. Molemmissa traditioissa käytetään ruoskaa ja se on maaginen työväline, mutta sen käyttö voi hänen mielestään mennä myös liiallisuuksiin. Alex Sanders käyttikin ruoskaa ilmeisesti eri tavalla kuin gardnerilaiset. Maxine Sanders on maininnut Alexin käyttäneen joskus rituaalissa ruoskaa, jonka nauhat olivat silkkinauhaa. Brian sanoo esimerkkinä Doreen Valienten todenneen, että ruoskan käyttö oli Gerald Gardnerille pakkomielle. Brian pohtii, että ehkä se toimi Gardnerilla erittäin hyvin tai ehkä taustalla oli muita syitä. Hän sanoo, että hän ei voi tietää Gardnerin todellisista syistä, koska ei ole tuntenut Gardneria henkilökohtaisesti eikä työskennellyt tämän kanssa. Kerrotaan, että Gardner olisi pitänyt ruoskan käytöstä, koska oli kyennyt nostattamaan ruoskan avulla runsaasti voimaa. Joka tapauksessa on selvää, että Gardner piti erityisen tästä maagisen työskentelyn menetelmästä. Ja jälkipolvien käsityksen mukaan käytti tästä syystä tätä menetelmää runsaasti harjoituksessaan. Alexandrialaiset käyttävät monenlaisia maagisen työskentelyn menetelmiä, analysoivat niitä eivätkä jää suosimaan vain jotain tiettyä menetelmää. Alexandrialaisuus on hänen mielestään enemmän kokeilullista ja vähemmän kurinalaista kuin jotkut gardnerilaiset suuntaukset. Tässäkin on varmasti eroavaisuuksia, kuten on aiemmin jo mainittu. Toisinaan erot yksittäisten covenien välillä wiccan harjoittamisessa ovat suuremmat kuin erot alexandrialaisuuden ja gardnerilaisuuden välillä. Eikä todellisuudessa täysin ’puhdasta gardnerilaisuutta’ ja ’puhdasta aleksandrialaisuutta’ ole olemassa. On muistettava myös, että olemme jokainen sukupolvi oman kulttuurimme ja aikakautemme lapsia ja tästä syystä kehittyminen ja muutos on ikuista huolimatta siitä, että arvostamme ja vaalimme saamaamme perintöä.
 
Brian mainitsee haastattelussaan vielä, että alexandrialaiset eivät tarvitse initioidun mittoja. Tällä viitataan perinteeseen ottaa initioivasta hänen mittansa (ks. julkinen gardnerilainen Book of Shadows). Kannattaa huomioida, että alkuperäisiä Varjojen kirjan tekstejä ei ole saatavilla missään julkisissa lähteissä. Ilmeisesti Brianilla on kokemus, että joissain linjoissa näitä mittoja säilytetään. On olemassa enemmänkin maagisia käytänteitä, joita alexandrialaiset tekevät ja joita gardnerilaiset eivät tee. Ja vastaavasti on olemassa maagisia käytänteitä, joita gardnerilaiset tekevät ja aleksandrialaiset eivät tee, mutta molemmissa tradioitioissa on perustellut syynsä tehdä jotain tai olla tekemättä. Osa näihin käytäntöihin liittyvistä tiedoista on kuitenkin sellaisia, että ne annetaan vain initioiduille. Brian sanoo, että molemmissa traditioissa on samat jumaluudet ja samat salaiset nimet. Ja hän korostaa tässä kohtaa puhuvansa jälleen aiemmin mainitusta ’puhtaasta gardnerilaisuudesta’ ja ’puhtaasta aleksandrialaisuudesta’ eli sellaisten henkilöiden tavassa harjoittaa, jotka ovat olleet linjassa lähellä Gardneria, Valientea tai Sanderseja. Joissain myöhemmissä sivuhaaroissa tulkintaa jumaluuksista ja nimistä on muutettu.

https://www.freeimages.com/https://www.freeimages.com/
 
Gardnerilaisuudessa ja alexandrialaisuudessa on olemassa joitain eroavaisuuksia, mutta molemmat suuntaukset ovat ajan kanssa lähestyneet toisiaan. Eräs sekä aleksandrialaisuuteen että gardnerilaisuuteen initioitu ylipappi totesikin, että nykypäivänä eroavaisuuksia näiden kahden tradition välillä on vähän ja traditiot työskentelevät lisäksi yhteistyössä. Yhteistyön muotoja on monia aina suurista tapahtumista pienempimuotoiseen toimintaan. Hän mainitsi myös, että jokaisella covenilla on omanlaisensa tapa opettaa ja covenit ovat saaneet myös vaikutteilta muilta, joiden kanssa he ovat tehneet rituaalityöskentelyä. Coventyöskentelyyn haluavan kannattaa siis pikemminkin tutustua eri coveneihin ja kuunnella, mitä nämä kertovat omasta toiminnastaan, eikä välttämättä olettaa, että traditioiden yleiset kuvaukset määrittäisivät yksinomaan sen, mitä harjoittaminen kussakin covenissa on.

Alkuperäinen haastattelu on katsottavissa alla olevalla videolla.
 
Teksti: Laura W.